105. Kesä on täällä! Joko huomasit?

Alkuvuodesta tuntui, että talvi jatkuu loputtoman pitkään. Oli aivan kuin kevät olisi lähtenyt sapattivapaalle ja sen sijaan, että kevättä olisi ollut kolme kuukautta vuodesta, niin maalis- ja huhtikuu lahjoitettiin talvelle. Palatessaan takaisin kevät taisi huomata, että deadline puski päälle ja kesä naputteli jalkaansa malttamattomana oven takana, sillä PAM yhtäkkiä kaikkialla oli vihreää ja sitten PAM ovi auki ja pois tieltä tollot, täältä tuli kesä kuin keisari Kuzco konsanaan! Ensin monguin ja vinguin, että miksei kesä jo tule, ja sitten yhtäkkiä tuli fiilis, että siis mitä, mistä se ilmestyi ja milloin minä tipuin junasta? Alkukesä on ollut hellettä ja auringonpaistetta, ja se on tuntunut ihan väärältä.

Älkääkä nyt käsittäkö väärin, ei tarvitse batman säläpätä poskelle, että et nyt rupea inisemään 6kk talven jälkeen, että on kuuma. En meinaa sitä, vaan ihmettelen kuinka oma pääkoppani ei todellakaan ehtinyt valmistautua siihen, että ensin mennään villapaidassa ja seuraavana päivänä bikineissä. Vähän kuin kolikkoa heittämällä muuttui sää harmaasta, kylmästä ja sateisesta kärpäsiin ja kukkasiin. Se äkillinen muutos on jättänyt aivoni jotenkin sellaiseen virhetilaan, että hei tästä välistä puuttui jotain, voidaanko mennä takaisin ja tehdä asiat oikeassa järjestyksessä, kiitos. Samoin on sellainen paniikin tunne, että kesä menee ihan ohi, vähän kuin palkka, tuli ja meni, näkikö kukaan tilannetta? Asiassa ei ole yhtään auttanut se, että olen ollut kipeä 10 päivää putkeen.

En tiedä mistä sain hirveän yskä-lenssun, sillä kukaan muu perheestä ei sairastunut (töistäkö siis?) ja olen ollut sängyn/sohvan pohjalla kaikki parhaat hellepäivät. Lääkäriin raahauduin oltuani 6 päivää kipeänä, kun infernaalinen yskä ja kurkkukipu eivät vain ottaneet hellittääkseen. Lääkäri ei meinannut ensin antaa reseptiä yskänlääkkeeseen, koska ”niiden tehosta ei ole tieteellistä näyttöä”, mutta kun pyysin sitten antamaan mitä tahansa muuta, että pystyn nukkumaan yöllä, koska olin valehtelematta valvonut jo melkein viikon, kun yskä oli ihan hirveä erityisesti makuuasennossa, niin lääkäri heltyi sitten kuitenkin määräämään yskänlääkettä. Olen hyvin tietoinen, ettei yskänlääke paranna yskää, ei kai kukaan niin luule? Mutta sanonpa vain, että aika pirun paljon helpompi on nukkua, jos on edes jotain millä saada yskänpuuskat katki niin, että saat unenpäästä kiinni. Eikö se riitä, että lääke lievittää oireita, vaikkei niiden aiheuttajaa paranna?

Kun sain vihdoin nukuttua pari yötä aloin myös parantua vauhdilla. Pidän sormet ristissä, että näin Juhannuksen korvilla ei nyt tule mitään muuta pöpöä, tai kukaan muu perheestä ei saa tuota minun tautiani vähän viiveellä. Olisi meinaan ihan huippu mukavaa päästä vihdoin nauttimaan siitä kesästä, eikä vain kyyhöttää sisätiloissa vetämässä burana-panadolia ja kuumaa mehua. Ei niin, että muut perheestä olisivat olleet kotona loukussa kuten minä. Miss April on heti säiden lämmettyä alkanut isukin opastuksella harjoittelemaan pyöräilyä. Polkeminen ja tasapainoilu meneekin huomattavasti paremmin tänä vuonna kuin viime vuonna, ja vaikka neidillä on edelleen apupyörät, niin jos tämä tahti jatkuu, ne voidaan varmaan ottaa pois jo syksyllä!

Lisäksi Miss April ja Mr. Berlin ovat päässeet kahluualtaaseen pulikoimaan niin omalla takapihalla kuin serkun luona. Yritimme kyllä laittaa Miss Mirumin myös altaaseen, mutta hän veti moisesta pyhäinhäväistyksestä totaaliset meltdownit. En tiedä missä oli vika (altaaseen oli laitettu lämmintä vettä suoraan sisähanasta), eikä auttanut olla altaassa kuopuksen kanssa, ei edes niin, että hän olisi sylissä. Vettä oli vain sen verran, että tyttö olisi voinut konttailla siinä ja läiskytellä menemään ilman huolta, että pää kastuu, mutta ei. Absoluuttinen kieltäytyminen ja suoraa kurkkua huuto jatkui myös serkun luona, joten nuorimmainen ei nyt sitten osallistunut vesileikkeihin, vaan on tyytynyt oikein mielellään katselemaan terassin oven raosta muiden puuhailuja (koska pihalle ei voi edes mennä, jos allas on siellä).

(Blogi jatkuu kuvien jälkeen.)

Miss Wienna on puolestaan ollut kesäleireillä viimeiset kaksi viikkoa. Ensin heti koulun päätyttyä oli taekwondo leiri, sitä seurasi purjehdus kurssi ja tämä viikko meneekin sitten ratsastuksen parissa. Vaikka esikoinen halusi ehdottomasti osallistua jokaiselle kolmesta leiristä, kun kyselin häneltä keväällä, että mihin haluaa, niin tänään aamulla matkalla tallille Miss Wienna ilmoitti, että ensi vuonna ei ehkä näin tiukkaa aikataulua, kiitos. Ja ymmärtäähän sen, kun kotona käy vain kääntymässä sunnuntaisin ja sitten taas uuden reissurepun kanssa seuraavaan paikkaan. Onneksi loppu kesäksi ei sitten olekaan sen kummempia suunnitelmia, vielä, vaan pikkusisarusten kanssa saa olla kotona ihan kyllästymiseen asti. Myös Miss April pääsee tällä viikolla joka päivä hepan selkään, joten tallin täyteisiä ovat hetken ennen Juhannusta.

Normaalisti viettäisimme Jussia kaupungissa, ja aikamoisen ihania säitä onkin lupailtu pääkaupunkiseudulle, mutta tänä vuonna meidät on kutsuttu mökille viikonlopuksi. Mikäli olemme terveitä niin tiedossa on siis teltassa nukkumista, jotain mitä vihaan syvästi, haha, mutta myös järvessä pulikointia, muurinpohja lettuja ja isovanhempien kanssa hengailua. Erityisesti stressaa tuo viikonloppureissu koska seuraavana maanantaina minun pitäisi aloittaa uudessa työpaikassa. Valitettavasti en nyt voi hehkuttaa, että olisin saanut blokattua unelmaduunini, itseasiassa sekin käsikirjoitus, jonka ennen Rodoksen reissua laitoin eteenpäin ei ottanut tuulta siipien alle, vaan vastaus on ollut kohtelias ei kiitos. Media alan hakemukset ovat kaikki jääneet kylmiksi, joten vaihdan nyt sitten perus duunailusta toiseen perus duuniin, jolla hankitaan vain leipää pöytään.

Työpaikan vaihto on kuitenkin aina stressaavaa eikä ihan hirveästi hotsita ajatus siitä, että edellisenä päivänä pitää istua monta tuntia pentujen kanssa autossa (ja pysähdellä vähän väliä) sekä lähteä uuteen duuniin mahdollisesti useamman unettoman yön päälle (koska siellä teltassa meidän kanssa nukkuu myös nuorimmainen – tai siis lähinnä heräilee eikä nuku). Mutta olisiko sitten parempi vain nyhvöttää kotona ja olla tekemättä mitään? Stressitasolleni ehkä, mutta lapsille tuskinpa. Perhe varmasti haluaa ottaa ilon irti kesästä, joten ”one for the team” on tässä välissä se hyvän äidin valinta, eikö niin? Täytyy yrittää valmistautua ennen mökille lähtöä niin hyvin kuin mahdollista, niin ehkä se ensimmäinen maanantai menee sitten kuitenkin ok, vaikkei olisi nukkunut ja edeltävä päivä olisi ollut huutoa ja tappelua.

Äitiyslomani vuoksi minulle ei ole kerääntynyt tälle kesälle juurikaan lomapäiviä ja olemme Mr. Scotin kanssa huimat kolme arkipäivää yhdessä kesälomalla. Muuten mies on neljä viikkoa yksin lasten kanssa (ja minä yhden viikon siihen perään), joten mitään ihmeellistä ei tässä kesän aikana varmaankaan tehdä ja yhteiset jutut painottuvat vahvasti viikonlopuille. Yhteinen lomamme oli se Rodoksen reissu, seuraava on sitten ensi vuonna… Kuulostaapa masentavalta, kun sen noin sanoo! En millään halua märehtiä moista, ja yritän selittää itselleni, että tämä vuosi on poikkeus eikä sääntö. Varmasti meillä on miehen kanssa aikaa lomailla yhdessä tulevina vuosina, eikö? Melkein jo yritin varata meille matkan Roomaan kompensaationa (sinne kun emme VIELÄKÄÄN ole päässeet), mutta muistuttelin sitten itselleni, että tässä kerätään rahaa kämppään eikä ole tarkoitus poltella tonneja matkustukseen.

Yritän asettaa tälle kesälle paljon positiivisia, pieniä tavoitteita. Haluan totuttaa lapset syömään takapihan terassilla (ensimmäinen kokeilu oli hermoja raastavaa pyörimistä ja pelleilyä), haluan saada uudessa työssä perus rytmin pyörimään, haluan nähdä läheisimpiä kavereitani ennen syksyä ja haluan ruksia listalta perinteisen puisto picnickin, uimaranta reissun, metsäretken, kalastusretken, perheen pyöräilymatkan ja isoisän purjeveneellä seilaamisen. Jos rahat riittävät niin voidaan harkita isompia tavoitteita, eli käyntiä Korkeasaaressa ja/tai Linnanmäellä. Hinnat ovat kyllä nousseet sen verran, että Suomenlinnassa pyörähtäminen voisi ehkä olla se tämän vuoden juttu, lauttamatka ei ihan kauheasti maksa… Mutta muuten toivon, että onni löytyy ihan yksinkertaisista jutuista, voikukkaseppeleistä, kylmästä juomasta oman pihan keinussa ja miehen kokkailemista grillin herkuista.