61. Oman elämänsä Mymmeli

Muumit, tuo koko Suomen rakastama sarja, on kiehtonut minua siinä missä muitakin jo lapsesta asti. Ja kuten suurin osa Muumien parissa kasvaneista sukupolveni edustajista, olen suivaantunut ääninäyttelijöiden vaihdoksesta nyt, kun pyöritän näitä itselle rakkaita lapsuuden ajan piirrettyjä omille pennuilleni. Ostimme Mr. Berlinille hänen ensimmäisenä joulunaan Muumitalon, koska olin vain niin innoissani, enkä ajatellut ollenkaan, että hän ei voi sillä leikkiä vielä pitkään aikaan. Nyt reilu vuotta myöhemmin yhä avaamattomassa paketissa kaapissa odotellut Muumitalo tuli vastaan ja kasasin sen lapsekkaalla innolla kolmikkoni riehuessa ympärillä hankalaoittamassa asiaa, vain todetakseni, ettei puolitoistavuotias poika ole vielä nytkään tarpeeksi iso leikkimään tällä lelulla.

Muumitalon kasailu kirvoitti kuitenkin keskustelun tytärteni kanssa heidän lempi hahmoistaan. Miss Wienna piti Pikkumyystä ja Miss April oli taas Niiskuneidin kannalla. Isä huikkasi ovenraosta, että Nuuskamuikkunen on paras, kontatessaan iloisesti kiljahtelevan Mr. Berlinin perässä, jolta oli vielä turha kysellä omia mieltymyksiä. Nuorena minusta Aliisa noita oli ehdottomasti ollut paras, mutta sellaiset sivuhahmot kuin Merenneito, Jäärouva tai Vedenneito jäivät lähtemättömästi mieleen. Tiedän yhden ystäväni lempihahmon olevan Ninni näkymätön lapsi, toisen Tiuhti ja Viuhti, mutta nyt kun oikein istuin alas miettimään kuka Muumilaaksossa eniten minua kiehtoo, hämmästyin itsekin vastauksesta.

Mymmeli (vanhempi) ja hänen loputon lapsikatraansa. Tiedän, hyvin erikoinen valinta, mutta hänessä vain on sitä jotain. Muistan jo pienenä kauhistelleeni sitä Muumipeikon rakentamaa, kinkkerää taloa, johon Mymmeli äiti muutti vintölastensa kanssa. Lapset olivat polttaneet Mymmelin aikaisemman talon? Hurjaa! Ja tässä uudessa talossa oli liukumäki kerroksesta toiseen – wau! Ihmettelin omalle äidilleni, että miksei Pikku Myy asunut äitinsä ja sisarustensa kanssa. Näitä ihania kysymyksiä mihin vanhempien on niin helppo vastata. ”Koska lapsia on niin paljon” oli vastaus, joka ei tyydyttänyt minua lainkaan. Mymmeli (nuoremman) ymmärsin kyllä, sillä Myyn isosisko oli selkeästi nuori aikuinen ja hänen oma talonsa näytettiin joissain tv-sarjan jaksoistakin.

Lapsena jäänyt ihmetys Mymmeli (vanhempaa) ja hänen lapsilaumaansa kohtaan on säilynyt aikuisikään asti. Kun hän taas tuli vastaan joku sunnuntai aamu, kun tuijotin piirrettyjä lasten kanssa sohvalla, minun oli ihan pakko googlettaa hänet. Kuka oli noiden kymmenen riiviön isä ja missä hän oli? Millainen oli ollut Mymmelin oikea talo? Selvisi, että Mymmelin talo oli näytetty vain sellaisessa osassa, jota ei ollut suomennettu tai esitetty täällä lainkaan. Yksi kuva oli tarjolla netin syövereissä Japanissa esitetystä jaksosta ja kokonsa perusteella kartanomainen rakennus oli minusta ihan hyväksyttävä jopa kymmenen lapsen kasvattamiseen.

Aikuisena sitä katsoi lastensarjaakin ihan eri silmin. Miettii millaisessa talossa tuo perhe mahtuisi asumaan. Naureskelee, kun Mymmeli kaataa vettä kahden poikansa päälle heidän kiistellessään jousipyssystä lopettaakseen riidan ja Muumipappa kohottelee kulmiaan moiselle kasvatusmetodille. Vain kolmen lapsen äitinä minä pystyn hyvin kuvittelemaan, että jos lapsia olisi seitsemän lisää (kotona ja kaksi muualla asumassa), että kurinpito saattaisi olla varsin luovaa. Jos lapsena ihmettelin, että miten Mymmeli ei saanut kymmentä lastaan kuriin niin näin aikuisena tunnen suurta kunnioitusta hänen rauhallista ja rakastavaa asennettaan kohtaan. Se, että tuo yksinhuoltajaäiti pysyi järjissään ja lapset hengissä oli jo taidonnäyte itsessään.

Mymmelin lasten isästä en löytänyt mitään tietoa netistä. Voin vain olettaa hänen olevan työmatkalla, etsimässä jostain rahaa voidakseen rakentaa palaneen talon uudelleen, tai sitten hän ei ole kuvioissa lainkaan. Pikkulapsivuodet eivät ole helppoja, tuumin mielessäni. Olikohan isä lähtenyt ”hakemaan tupakkaa kaupasta” ja jäänyt sille tielle? Olihan näitä tarinoita oikeassakin elämässä, että toinen vanhempi murtui paineen alla, kun kotona oli vain liikaa hoidettavaa, ja otti ja läksi.

Kirjoissa Mymmeli on myös Nuuskamuikkusen äiti, ja hänen isänsä on Juksu, Muumipapan vanha kaveri. Googlettelemieni lähteiden mukaan Juksu ei kuitenkaan ole Mymmelin muiden lasten isä ja Tove Jansson ehkä muutti mielensä Pikku Myyn ja Nuuskamuikkusen sukulaisuudesta myöhemmin, eikä viitannut siihen kuin yhdessä teoksessa. Tälle tielle menivät myös TV-sarjan tuottajat, joten on todennäköisempää, että loppupeleissä Nuuskamuikkusen äiti oli mymmeli lajin edustaja, muttei Mymmeli itse. (Se tekee vähemmän ällön siitä muumisarjan kohtauksesta, jossa Myy ehdottaa Nuuskamuikkuselle, että he seurustelisivat.) Niinpä yliviivaisin Juksun isäehdokkaista.

Asia alkoi jostain syystä vaivata minua ja koska tietoa ei löytynyt ajattelin olla Sherlock Holmes ja yrittää päätellä kuka isä voisi olla. Niinpä rullasin läpi sen talonrakennus osan, jossa Mymmeli vanhempi saapuu Muumitaloon lastensa kanssa. Toisin kuin kirjoissa, joissa pikkusisaruksia on 18-19 niin tv-sarja rajasi lasten määrän kymmeneen. He liikkuvat koko osan ajan niin vilkkaasti, että heitä on vaikea laskea ja määrä tuntuu suuremmalta, mutta Mymmeli-äiti kertoo luvun itse muumeille. Oli siis suhteellisen helppo bongata kaikki kymmenen mymmeliä (joka on laji samalla tavalla kuin muumit) ja tässä heistä kuvat.

Kirjoissa lapset ovat tasapuolisesti poikia tai tyttöjä ja saman sukupuolen edustajat keskenään saman näköisiä. Animaatiostudio on kuitenkin tv-sarjassa nähnyt vähän vaivaa ja tehnyt sisaruksista vähän enemmän erinäköisiä. Poikia oli vain kaksi ja heidät oli helppo erottaa toisistaan erivärisistä hiuksista. Tyttöjä oli loput kahdeksan ja heidät pystyi jakamaan kolmeen ryhmään. Koska minulla oli tarve tarkastella tätä ”todellisuuden” kautta minusta oli hauska ajatella, että Mymmeli oli saanut kahdet kaksoset (identtiset tytöt, epäidenttiset pojat) ja kahdet kolmoset (identtisiä molemmat setit). Heillä oli myös selkeästi toisistaan poikkeavia piirteitä ja yhdistelemällä ne, poislukien mitä Mymmeli-äidillä oli, sain aikaiseksi piirustuksen potentiaalisesta isästä.

Oletan, että Mymmeli nuorempi ja Pikku Myy ovat samaa lapsikatrasta, joten otin heidänkin piirteensä huomioon. Niin syntyi tämä sinisilmäinen, punanenäinen hurmuri. Hänestä tuli minulle välittömästi mieleen Tuu-tikki ja ehdin hetken innostua, kunnes google kertoi, että Tuu-tikki on tyttö (anteeksi kuinka?). Hassusti Billy the Kid näyttää aika sopivalta, mutta on ihan väärän ikäinen. Hänen luonteensa selittäisi kyllä Mymmelin lasten riehakkuuden ja ammattinsa poissaolon. Joka tapauksessa salapoliisityöni ei tuottanut tulosta. Lähimmäs, mitä pääsin Pikku Myyn isää, oli oma piirrokseni.

Mymmeli vanhemman lapsista ei myöskään löytynyt mitään lisätietoja. He olivat tv-sarjassa yhtä nimettömiä kuin kirjoissa, vaikka olivatkin sentään vähän yksilöllisemmän näköisiä. Eipä sillä olisi ollut tarinan kannalta mitään lisäarvoa nimetä heitä, mutta minua tiedonpuute harmitti. Kaiketi Mymmeli-äiti ja hänen pyörremyrskyn kaltainen lapsikatraansa muistutti minua itsestäni ja siksi olin niin viehättynyt heistä. Vaikka minulla oli vain kolme lasta, minusta tuntui silti siltä, kuin olisin Mymmeli riiviöineen kun menin kylään jonnekin. Kuin tornado lapseni ryntäsivät uuden paikan läpi, jättäen tuhoa jälkeensä. Tähän vielä yksi vauva lisää niin mielikuva vain vahvistuisi.

Ihan tusinaan en lapsiluvussani onneksi pääse enää, vaikka yrittäisin kuinka. Ensinnäkin meillä on jäädytettyjä alkioita vain kolme ja minä olen jo 36-vuotias. Pystyn ehkä vielä tuplaamaan lapsilukuni, mutta ellen saa identtisiä kolmosia kolmea kertaa jään onneksi kahdestatoista vajaaksi. Toiseksi en edes halua kuin ehkä yhden lapsen lisää. Ollessani itse lapsi en ymmärtänyt miten Mymmeli vanhemman talo oli voinut palaa, mutta mitä enemmän näitä jälkeläisiä tässä on nyt siunaantunut, sitä kaoottisemmaksi elämä on muodostunut ja sitä lähemmäs suuronnettomuuden todennäköisyys on itselläkin kotona kasvanut.

Yhden lapsen vanhemmat eivät ymmärräkään kuinka helppoa heillä on. Eikä se edes helpolta silloin tunnu, kun on vain yksi lapsi. Kuusi vuotta Miss Wienna oli ainokaiseni ja se oli ihan tarpeeksi rankkaa, joten tiedän sen ajatusmaailman, missä yhden lapsen vanhemmat elävät. Nyt kun lapsia on kolme, sitä ihan nauttii niistä hetkistä, kun pääsee vaikka vain yhden kanssa kauppaan, viettää kotipäivää vain yhden kanssa (kun nenä vähän vuotaa ja koronan takia ei voi viedä muuten tervettä lasta päivähoitoon) tai kaksi lapsista on isovanhemman luona kylässä ja vain nuorimmainen tarvitsee illalla nukuttaa sänkyynsä. Luksusta.

Kävimme Mr. Scotin kanssa kaveripariskuntamme luona vuoden tauon jälkeen ja mukanamme oli vain puolitoistavuotias poikamme. Olin ihan järkyttynyt, siis minähän pystyin välillä istumaan pitkänkin tovin teekuppi kädessä höpöttämässä kuulumisia. Toki välillä piti nousta ylös estelemään Mr. Berliniä rämpyttämästä valoja tai repimästä kaikkia tavaroita kavereiden kaapeista ulos. Se ei ole kuitenkaan mitään siihen verrattuna, kun on kolme lasta, joista vanhin puhuu koko ajan päällesi ja haluaa tietää kaikkien lempivärin ja suurimman mokan, mitä he ovat kouluikäisinä tehneet, samalla kun keskimmäinen ja nuorin tappelevat tai juoksevat kiljuen ympyrää. Mitä enemmän lapsia, sitä enemmän kaaosta, ja sitä vähemmän ehdit olla mitään muuta kuin äiti.

Huomaan nyt, että olen oman elämäni Mymmeli (vanhempi). Sen tajuaminen oli hämmentävää. Meillä on kaikilla omat kuvitelmamme nuorena siitä, millaisiksi aikuisiksi kasvamme. En olisi ikinä uskonut, että oma kohtaloni oli olla Mymmeli, tai että se tuntuisi ihan ok vaihtoehdolta (asiat voisivat olla pahemminkin, voisin olla vaikka Viljonkka). Halusin olla jokin maaginen neito ja seikkailija, silloin nuorena, ja ehkä sellainen olinkin parikymppisenä. Ehkä Aliisa nai Nuuskamuikkusen ja hankki liudan lapsia, pikkunoitia ja seikkailijoita. Siinä missä kuvitteellisen maailman hahmot pysyvät ikuisesti sellaisena, kuin heidät on piirretty, emme me oikeassa elämässä onneksi jää staattiseen tilaan, vaan muutumme ajan myötä. Odotan innolla sitä päivää, kun huomaan esikuvani vaihtuneen Mymmelistä vanhaan Noitaan.

HUOM. En omista julkaisemistani kuvista kuin luonnoksen Pikku Myyn isästä. Hahmot ja maailma ovat Tove Janssonin luomia. Muumilaakson tarinoita tv-sarjan oikeudet omisti alunperin Yle ja nykyään MTV.